Leena

tiistai 23. toukokuuta 2017

Toipumisesta / Recovering

”Kuvat ovat elämä, kuvat ovat kohtalo, minä olen peili, minä olen vesi. Mitään ei ole mennyt, mitään ei ole tuleva, kaikki on valmiina luomieni alla.”
( Kirkas,hämärä, kirkas; Eeva-Liisa Mannerin runot)

Lukiessani Mannerin runoja peilaan itseäni ja elämääni. Manner maalaa runoissaan intohimon, kauneuden, luonnon ja rakkauden ihmeellisesti. Osaisinpa maalata niin kuin hän kirjoittaa!

Toipumisessa taide kantaa. Onneksi voimattomuus ja heikkous ei ole niin kokonaisvaltaista, että se olisi kokonaan estänyt taidetyöskentelyn. Tosin tarvitsen lepohetkiä ja taukoja paljon enemmän kuin ennen sairastumista. Olen hidas ja väsynyt. Hikoilupuuskat ja voimattomuus johtunevat luultavasti suurimmaksi osaksi  tamoksifeenista, lääkkeestä, joka estää mun tapauksessa huomattavasti syövän uusiutumista ja jota tulen käyttämään seuraavat viisi vuotta. Kainalo on turvonnut, käsi ei vieläkään, jumpasta ja fysioterapeutin ohjeista huolimatta, nouse kunnolla ja haava-alueella on hermosärkyä ja tunnottomuutta. Kaikki kuuluu asiaan.

Väsymys on haitannut iloa siitä, että paljon huonommin mulle olisi voinut käydä. Jokainen rintasyöpä on erilainen ja jokainen hoidetaan omalla räätälöidyllä tavallaan. Jokaisen on omalla tavallaan käytävä läpi sairastumisen aiheuttama shokki ja kaikki siihen liittyvät tunteet. Alkushokin tunteista olen tässä blogissani  aiemmin kirjoittanutkinAlun kauhutunteitten listaan on sittemmin ilmaantunut myös kateus. Sepä onkin pirullinen ja salakavala tunne.  Vaatii munaa myöntää että on kateellinen esimerkiksi terveille ja energisille vanhoille ihmisille: hehän ovat ihailtavia ja hienoja tyyppejä! Olen ollut yhä ajoittain myös vihainen ja surullinen. Pelko liittyy syövän kanssa elämiseen, vaikka ennuste on hyvä eli minun kohdallani syövän uusiutumisen riski on pieni.

Olen lukenut, että monella muullakin (rinta)syöpää sairastavalla on samanlaisia tunteita, oireita ja tuntemuksia kuin minulla. Monella on asiat huonommin, joillakin on paremmin. Kaikki tietämäni/tuntemani rintasyöpäsiskot ovat uskomattoman sisukkaita.

Koska edelleen pohdin rinnankorjausleikkaukseen ( rekonstruktioon ) lähtemistä, on hyvä tietää muitten kokemuksia asiasta. Tähän asti lukemistani kokemuksista kaikki ovat olleet tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka operaatio on monilla ollut vaikea ja pitkäkestoinen rasvansiirtoineen ja pigmentointeineen ja arpihoitoineen. Mun tapauksessa mikään erilaisista vaihtoehtoisista korjaustavoista ei ole rinnan koon takia poissuljettu; voidaan valita kaikista vaihtoehdoista ja valita mulle paras. Korjausleikkauksista lisää Rinnakkain -lehdessä.

Nyt keskityn tietoisesti mulle voimia antaviin asioihin.
 Voimauttavaa minulle on nyt erityisesti:
...luonto, varsinkin Raumanmeri 

...taidetyö...



....sekä itseni hoitaminen ja hemmottelu:) 
kuvassa kirpparilöytö; kukkamekko:)

tässä jumppa-asu, "tankini"-uikkari ja: PITSIRINTALIIVIT, jotka peittää myös ylhäältä alkavan leikkauskuopan rintakehässä.

Tyttären kanssa käytiin meikkaus-valokuvassa:




I am recovering..but slowly. I feel tired and have hot flashes "all the time". I am lucky, my cancer will not likely relapse. Anyway at times I fear.. I have had all the dark, ugly feelings during my short journey of cancer. 
Now I stick to those moments and feelings in life which do me good and give me hope, strength and love.
Lately I have enjoyed nature, art and pampering clothes ( I bought f.ex. a lovely lace bra which covers my excavated breast ). Together with the dancing daughter we had a makeup plus photography 💗💙💚💛💜.















2 kommenttia: